1616432793762_AL%20etus.%20hammash-me.jpg

Lyhyet jutut, blogit alkaavat tästä. Ensin kuitenkin pari ajan­koh­tais­ta leh­ti­lei­ket­tä.Niiden jälkeen: teemat, katsaus elämääni ja asui­na­lu­ee­see­ni.

1621434383707_Pirkkalainen%2019.5.2021%20Uimaranta-me.jpg
1620237445331_Kolumni%205.2021-me.jpg
1619981177013_Plugari2-me.jpg

SÄHKÖAUTO - mie­lek­kyys ja tu­le­vai­suus

Sähköauton sanominen julkisesti laukaisee mielipiteiden virran. Kuten kuvan Aamulehden lehtileikkeleestä näkyy, omistan sähköauton, ladattavan hybridin. On lähes poliittinen itsemurha omistaa ja puhua sähköautoilusta. Tämä erityisesti niiden mielestä, joilla ei ole sähköllä kulkevaa ajopeliä, mutta kuitenkin tietävät kaiken sähköautoilusta.

Miksi hankin sähköauton? Ilmastomuutoksen takia? En ajattele, että tällä ostoksella pelastan maailman. Vastustajat lisäksi perustelevat monin eri argumentein, miten kauan kestää, että akkujen valmistuksen epäekologisuus kompensoituu ajamisen päästöttömyydellä. Kestää se epäilemättä. Asiaan liittyy paljon muutakin, esim. hiljaisuus. Sähköauto on äänetön suhisija. 

Asiaa ei kannatakaan katsoa kuntatasolla, vaan maailmanlaajuisesti. Sähköautoja valmistetaan tällä hetkellä ympäri maailman ja silti niitä jonotetaan. Hiljaa sisällään jokaisen on myönnettävä, että kyseessä on osa ilmastonmuutoksen torjuntaa.

Rehellisesti täytyy myöntää, että yksi syy sähköauton hankkimiseen oli ajamisen edullisuus. Koska ajoistani 90% suuntautuu lähialueelle sen pystyy plugarilla ajamaan sähköllä. Lataaminen onnistuu sekä talvi- että kesäasumuksella. "Polt­toai­ne­kus­tan­nuk­set" eli sähkö on vain n. 30% nestemäisistä polttoaineista. Omassa autossani on kaksi sähkömoottoria ja polttomoottori toimii lähes aina aggregaatina, eli liikkuminen tapahtuu sähköllä. Ajaminen on mielestäni tehokasta ja mukavaa. 

Sähköautojen verotus on yksi ostokseni syy. On hyvä joskus nauttia melko hyvällä omallatunnolla valtion suomasta autoiluedusta.

Kolmas syy löytyy korvieni välistä. Olen aina halunnut olla edelläkävijä. Olen altis kaikelle uudelle, vaikka insinöörityyppi en olekaan. On mielenkiintoista seurata kehitystä ja olla itsekin edistämässä sitä. Esim. taloyhtiössämme varauduttiin jo muutama vuosi sitten sähköautojen lataukseen. En silloin arvannut, että itselläni tulee olemaan taloyhtiön ensimmäinen ladattava hybridi.

Sen verran sähköautoilu on vienyt mukanaan, että olen yli vuoden aikana tutustunut sen tekniikkaan ja hienouksiin. Olen vakuuttunut, että akkuteknologian kehityksen myötä autojen hinnat laskevat ja akkujen valmistus tulee muuttumaan yhä ekologisemmaksi. Totta kai, jokainen kulkuneuvo vaatii aina luonnonvaroja. Polkupyöräkin. 

1619547248619_Lippu%20salossa-me.jpg

Suomi nousi tuhkasta

Kirjoitan tästä kansallisen veteraanipäivän iltana. Kuvassa oleva kotipihani lippu on laskettu. Veteraanien ansioita ei kukaan järkevä ihminen kyseenalaista. He, niin miehet kuin naisetkin, pelastivat Suomen. Vähältä piti, että lipun väri olisi toinen. Ja jos olisi, meille kerrottaisiin ketä saamme äänestää. Nyt jokainen saa päättää ja voi olla varma, että ääni lasketaan.

Isäni "vietti" lähes viisi vuotta Suomen pelastustalkoissa. Siksikin veteraanien asia on lähellä sydäntäni, joka on myös sinivalkoinen. Mutta mitä tapahtui kun viimeinenkin sota, Lapin sota oli päättynyt ja poltetun Lapin savut olivat haihtuneet.

Samat naiset ja miehet, jotka olivat selvinneet kolmesta sodasta, ryhtyivät nostamaan Suomea tuhkasta. Rasitteena olivat vielä jättimäiset sotakorvaukset. Ne Suomi maksoi, ainoana maailmassa. Henkisesti ja osin konkreettisestikin tuhoutuneen maamme elyttäminen vaati työtä, työtä ja työtä. Siihen osallistuttiin yhteisvoimin, vapaamatkustajat olivat harvassa. 

Tätä työtä jatkoivat heidän lapsensa. Ensin ns. suuret ikäluokat ja perään 50-luvun lapset, 60-luvun nuoret. Tämän kahden sukupolven työn tuloksena nautimme nykyisestä hy­vi­noin­tiyh­teis­kun­nas­ta, joka pystyy huolehtimaan myös kaikkein heikoimmista. Itsekin panokseni tähän antaneena voin sanoa, että mitään ei ole saavutettu helpolla. Puhumattakaan vanhemmistani, kumpikin läheisensä sodan aikana menettäneenä.

1940-50-lukujen lapset ja vanhemmatkin sodan pieninä kokeneet, ovat nyt harmaantuneet. He ovat tulleet tai sankoin joukoin tulemassa ikään, jolloin tarvitsevat turvallisuutta ja hoivaa, leppoisaa vanhenemista. Pystyykö yhteiskunta sen turvaamaan? Myös hoitajat ikääntyvät. Nyt on aika ryhtyä toimenpiteisiin. On ymmärrettävää, että asia on nuorille hieman vieras. He elävät nopeatahtisessa elämässä ajan vaatimuksineen.

Siksi olisi hyvä, että päättäjissä olisi riittävästi niitä, jotka ovat henkilökohtaisesti ajan hermolla. Nyt tarvitaan valtuustoon kokemysperäistä päätäntäkykyä. Hyvinvointimme takaajat tarvitsevat nyt itsekin takaajia.




Joskus tarvitaan jä­rei­tä­kin toimia

Syksyllä 2018 yritin päästä hammashoitoon, mutta edes hoidon arviointiin ei päässyt. Siihen pitäisi lain mukaan päästä kolmessa arkipäivässä. Ystävällinen henkilö ajanvarauksessa kertoi, että aikoja ei ole. Kun kerroin, että en jätä asiaa tähän, varaushenkilö oli samaa mieltä. Tilanne oli kestämätön. Ketjun alkuun ei päässyt, puhumattakaan seuraavalle portaalle, suuhygienistille ja lopulta hammaslääkärille. 

Syksyllä oli Tampereella menossa myös hammahoidon va­lin­nan­va­paus­ko­kei­lu, johon paikat jaettiin netissä, kaikkiaan 2750:lle ensin läpi päässeelle. Sinne siis pääsi ilman jonotusta, kun vain läpäisi varauksen. Jonossa oli kutenkin samaan aikaan yli 700 henkeä, jotka pahimmillaan olivat jonottaneet lähes vuoden hammashoitoon.

Olin samana syksynä sädehoidoissa syövän vuoksi, joten sekin varmaan myötävaikutti siihen, että päätin puuttua tilanteeseen. Kaupunki rikkoi lakia. Lain rikkomista ei voi kaupunki eikä yksityinen ihminen perustella määrärahojen puutteella. Päätin tehdä kantelun Eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Sattuman kautta samaan aikaan teki Aamulehden toimittaja Kati Kalliosaari lyhyen jutun kaupungin terveyspalvelujen ruuhkaisuudesta. Otin häneen yhteyttä kertoen hammashoidon ongelmat.

Tuloksen näette alla olevista lehtileikkeistä. Kalliosaari teki asiasta etusivun jutun.

Miten asia päättyi. Sain apu­lai­soi­keus­asia­mie­hel­tä nopeasti vastauksen. Hän oli siirtänyt asian AVI:lle. 

AVI oli jo aiemmin antanut kaupungille huomautuksen, kuten lehtijutusta ilmenee. Uhkasakkoa ei kuitenkaan tarvinnut asettaa. Kaupunki lisäsi hammashoidon ostopalveluja ja jonot saatiin ainakin osittain purettua.  

Itse pääsin aika pian oma-aloitteisesti netin kautta ajan varaamalla suuhygienistille ja sieltä seuraavana arkipäivänä yksityiselle ham­mas­lää­kä­ria­se­mal­le Ylöjärvelle.

1616432793762_AL%20etus.%20hammash-me.jpg
1616432813939_AL%20sis%C3%A4s.%20hammash-me.jpg
1616700419276_Uimaranta%20txt-me.jpg

Missä viipyy uimaranta ja rantojen parannus?

Härmälänrannan uuden asuinalueen 1-vaiheen rakentaminen alkoi vuonna 2007. Asuinaluetta markkinoitiin ihmisten kaupunkina, jossa erinomaista on rantojen läheisyys. Uimaranta oli visioitu pitkien rantapromenadien kainaloon. Oletettavasti alueen pääurakoitsina ja ainakin asuntonsa alueelta hankkineet ovat sen jälkeen pettyneet. Rannat ovat pitkälti vielä pusikoituneena, uimarannasta ei ole tietoakaan.

Uimaranta löytyy edelleen alueen 2-alueen kaavasta, joka on vahvistettu v. 2013. Se oli myös kaupungin vuoden 2017 toi­men­pi­deoh­jel­mas­sa ja määrähatkin olivat kaupungin budjetissa. Sitten jotain tapahtui.

Kaupunki on saanut alueen omistajalta mm. yhden asuinkorttelin tonttimaan kaavoitus- ja ke­hit­tä­mis­kor­vauk­se­na. Tämä on tietenkin siirtynyt asuntojen myyntihintoihin, koska eihän rakentaja voi sitä ottaa tappiokseen. Näin ollen voi hyvinkin todeta, että kaupunki ei ole pitänyt "lupauksiaan" alueen asukkaille.

Härmälänrannan Asukasyhdistys on pyrkinyt edistämään alueen infran rakentumista vuosien ajan. Osin tämä on  onnistunut, osin ei. Samoin neuvotteluissa on ollut 6-7 vuotta joukkoliikenteen ulottaminen kulkemaan alueen kautta. Tässäkään ei ole saavutettu onnistumista. 

Vaikuttaa siltä, että jotkut muut Tampereen uudet alueet ovat kehityksessä päässeet hyviin tuloksiin. Se heille suotakoon, on hienoa, että kaupunki kehittyy kaikin tavoin. Uusien ja vanhempienkin alueiden kehitys pitää kuitenkin olla tasapuolista.

Kyseinen uimaranta esim. palvelisi ei pelkästään Härmälänrantaa, jossa jo nyt on tuhansia asukkaita, vaan myös Härmälän asukkaita. Sen lä­hi­vai­ku­tus­pii­ris­sä tulee muutaman vuoden sisään olemaan liki

10 000 asukasta. Kyllä sellainen joukko jo yhden uimarannan väärti on!

 

1615408273644_M%C3%B6kki%20ja%20savut-me.jpg

Artikkelit